...Ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.

Tulin juuri vanhimman lapseni kevätjuhlista. Hän sai käteensä peruskoulun päättötodistuksen. Hui miten iso poika hän jo on. Kohta täysi-ikäinen. Apua, voi kun ajan voisi pysäyttää tähän.

Todistus olisi voinut olla parempikin, mutta olisi se voinut olla myös huonompi :) Yksi hänen parhaista ystävistään ei saanut todistusta, vaan opinnot jatkuvat syksyllä. Poikani haki ammattikouluun ja parin viikon päästä tulee tieto onko hän päässyt sinne. Toivottavasti pääsee.

Juhla oli ihana, kuten aina. Siellä nuoret lauloivat yksin ja yhdessä ja teemana oli rakkaus ja seurustelu. Sitähän se tosiaan tuon ikäisenä oli. Pojat puhuivat tytöistä ja tytöt pojista. Seurustelusuhteet alkoivat ja päättyivät. Oli sydänsuruja ja ihania hetkiä. Oli kipeä murrosikä. Ikä, jolloin ei tullut toimeen oikein itsensäkään kanssa. Mutta ne kuuluu elämään. Ja jokaisen on käytävä ne vaiheet läpi. Me olemme pärjänneet poikieni kanssa hyvin. *Koputtaa puuta* Ei ole ollut mitään pahempia erimielisyyksiä, paljon puhutaan asioista edelleen ja hyvä niin. Pojat on ihania murkkuikäisiä ;)

Nuorempi poikani leikkasi eilen hiuksensa pois. Kokonaan. ja näyttää nyt toooooosi suloiselta viikarilta. Hän onkin vielä sellainen "Eemeli", toivottavasti pysyy Eemelinä vielä pitkään.

Eipä tähän muuta voi kuin todeta, että MITÄ LAPSILLENI TOIVOISIN? No, hyvän elämän tietenkin <3