Ulkona aivan mahtava keli, pakkasta -3 ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Neiti on jo isänsä kanssa pihahommissa, mitenkähän sitä saisi itsensäkin ulkoilemaan. Olen lukenut tällä viikolla taas kaksi kirjaa ; Kirjeitä Tiinalle ja Elossa jälleen, erään äidin huumeraportit. Kirjat olivat ihan luettavia, mutta sen verran rankkoja, että nyt täytyy taas hetkeksi vaihtaa aihetta, ei jaksa yhtään huumekirjaa tähän samaan putkeen. Onneksi äidiltäni on lainassa vielä yksi kirja, johon aion kohta tarttua.

Minua on vaivannut lähiaikoina ihan hirveä menettämisen pelko. Pelkään kamalasti, että lapsilleni tapahtuu jotain pahaa. Pelkään myös, että itselleni tai jollekin läheiselleni käy huonosti. Olen nähnyt paljon unia, että menetän jonkun läheisistäni. En tiedä mistä tämä nyt johtuu, mutta kivaa tämä ei kyllä ole :(

Olen miettinyt paljon elämääni, jo elettyä ja tulevaa. Päässäni pyörii oikea sekamelska, kun mietin kaikenlaista. Olen miettinyt tätäkin blogia, jotenkin tuntuu taas siltä, että ehkä tämän aika alkaa olla lopussa. Toisaalta en haluaisi lopettaa kirjoittamista, tämä on ollut minulle tärkeää jo useita vuosia. Pelkään kuitenkin kirjoittaa tänne avoimesti, niinkuin olen tähän asti tehnyt, enkä oikein tiedä sitäkään miksi pelkään. Ehkä voisin jatkaa ja laittaa tämän salasanalliseksi, silloin voisin itse kontrolloida ketkä pystyvät lukemaan elämästäni lähes kaiken. Tai sitten jatkan näin. En tiedä. Katsotaan miten tämän kanssa käy.

Viikonloppuna olen taas ollut ystäväni kanssa hieman pyörällä päästäni. Täytyy taas kerran todeta, että viina pilaa monta asiaa elämässä. Onneksi en ole siihen enää itse sortunut. Ystäväni vietti kostean viikonlopun ja nyt kun juhlat ovat takanapäin, on olo sen mukainen. Olen ollut tänään useita kertoja hänen kanssaan puhelimessa ja kuullut uskomattomia tarinoita hänen viikonlopun vietostaan. Pahalta tässä tuntuu se, että olen kuullut nämä jutut myös toisen ystäväni kertomana ja ne eivät kyllä lainkaan täsmää toisiinsa. Tuntuu pahalta, jos ystäväni valehtelee minulle. Miksi hän ei voi kertoa asiaa niinkuin se on? Ei se silloin olisi minusta mitään ihmeellistä, mutta se, että hän väittää kirkkain silmin ihan jotain muuta, satuttaa minua. Olemme olleet todella läheiset ystävät hänen erostaan lähtien ja toki hyvät ystävät jo vuosien ajan, tiedän hänen elämästään sellaisia asioita, joita en edes välttämättä haluaisi tietää, samoin hän tietää minun elämästäni lähes kaiken. Miksi hän siis nyt valehtelee? Vai valehteleeko hän edes? Tuntuu kurjalta epäillä häntä, mutta toinen ystäväni vaikutti kyllä tietävän sen oikean totuuden. Luulin, että ystäväni uskaltaa kertoa minulle kaiken mahdollisen, niin paljon olemme menneiden kuukausien aikana yhdessä puhuneet, itkeneet ja nauraneet. Ilmeisesti olin väärässä. Nyt hän näkyykin taas soittavan, joten tähän on hyvä lopettaa tältä erää...

Kivaa aurinkoista päivää teille <3