Takana jo kolmas yö ilman unta Illalla väsyttää kamalasti ( ja päivisin myös ),mut tunnin unien jälkeen herään kojottamaan valveilla. Silmät ei pysy auki ja Leuat vääränä haukottelen läpi yön, mutta pää pysyy hereillä. Törkeää. Yöt on muuten hurjan pitkiä, kun valvoo. Mitähän tää nyt oikein on? Pitkään menikin ilman mitään uniongelmia, vaikka usein mulla onkin ollut vaikeuksia yöaikaan, niin nyt meni yllättävän kauan, että nautin piiiiiitkistä levollisista yöunista. Mutta empä nauti enää. Jokainen yö tuntuu edellistä pitemmältä, kun vaan kojottaa valveilla. Tylsää.

Viime yönä koski hurjasti myös kurkkuun, joten jälleen kerran hoidon alkaessa on tulossa lisäriesaksi myös joku syysflunssa Onkohan sitä jo niin paniikissa hoidon aloituksesta, et vastustuskyky huononee ja kaikki pöpöt hyökkää kimppuun vai miks aina pitää tulla jotain lisä ongelmia? Mutta näillä taas mennään kohti seuraavaa päämäärää.

Huomenna olisi siis 0-ultra, paitsi että menkat vielä puuttuu Toivottavasti alkavat tämän päivän tai ensi yön aikana, ettei ainakaan siihen jo tyssää tämä yritys. On tää vaan ainaista odottamista ja pähkäilyä. Mutta tähän on jo tottunut. Muistan viime hoidon alkaessa miten hurjan paniikissa olin jo tässä vaiheessa. Mietin, paniikoin ( ja kirjoitinkin ) siitä alkaako vai eikö ala. Nyt en jaksa siitä stressata, kai ne alkaa joskus ja toki toivon, että ennen huomista ultraa, et "pääsee" alottamaan piikit. Tänään pitäs kipasta apteekkiin, eipä ole halpaa lystiä se

Oikea elämä ( tämä lapsettomuushan on edelleen jonkun muun elämää, jota mä vaan seuraan vierestä, koska eihän minulle pitänyt käydä näin ) on pitänyt taas ajatukset hyvin pitkälti kaikessa muussa. Ja hyvä niin, toki mielummin sitä ajattelisi kaikkea hyvää ja kaunista, mutta minkäs teet, kun elämällä on ihan muita suunnitelmia. Viime hoidossa "unohdin" kaiken muun, jopa omat lapseni ja kaikki läheiseni. Nyt en aijo tehdä niin. minua tarvitaan nyt enemmän, kuin koskaan ja aijon olla äiti lapsilleni myös hoidon aikana. saa nähdä miten hyvin pystyn elämään VAIN tätä aihetta ajattelematta, mutta yritän ainakin. En halua  hylätä kaikkea tärkeää ympäriltäni, vaikka tämä viimeinen hoito tuleekin olemaan äärettömän tärkeä.

Toivon myös ,että te kaikki ihanat ystäväni ja tukijani tällä taipaleella jaksatte kulkea rinnallani vielä tämän yhden puristuksen verran. kuten olen monesti sanonut, en olisi selvinnyt tästä ilman teitä, enkä halua selvitä ilman teitä jatkossakaan. Nyt tarvitsen teitä kaikkia enemmän, kun koskaan!!!Kiitos, että olette olleet tähän asti nostamassa minua jaloilleen aina,kun olen sitä tarvinnut

Ja nyt aijon myös kirjoittaa kaikki kolotukset ja mielessä pyörivät ajatukset tänne, ehkä se tosiaan helpottaa tätä viimeistä rutistusta, kun en pidä mitään sisälläni

Menkkoja odotellessa siis jatkuu tämä päivä ja huomenna toivon mukaan jo tositoimissa tekemässä elämää suurempaa ihmettä