Ystävät ovat olleet minulle aina äärettömän tärkeitä ja kaikeksi onnekseni minulla on heitä useita. Eihän tästä elämästä tulisi mitään ilman heitä. Myös äitini ja sisarukseni kuuluvat läheisimpiin ystäviini, en selviäisi mitenkään ilman heitä ja heidän ystävyyttään <3

Silti minua ihmetyttää muutaman ystäväni käytös. En ymmärrä sitä, miten jotkut pystyvät elämään ilman ystäviä. En ymmärrä miten ystäville ei ole lainkaan aikaa, ei edes laittaa vaikka viestiä, että mitä kuuluu? Eihän kenenkään elämä voi olla niin kiireistä, ettei yhteen viestiin ole aikaa. Vai voiko? Kai se sitten voi, mutta onneksi minun elämäni ei ole niin kiireistä. Minulla on aina aikaa rakkaille ystävilleni ja jos joskus elämä tuntuu liian kiireiseltä, niin järjestän sitä aikaa ihan mistä vaan!

Yksi hyvä ystäväni on elänyt raskaan elämän ja " viimeinen niitti " oli reilut pari vuotta sitten, kun hän menetti yllättäin aviomiehensä. Kuljin sitä raskasta polkua hänen rinnallaan. Kuuntelin itkut puhelimessa ja riensin auttamaan milloin missäkin asiassa. Muutama kuukausi sitten hän löysi uuden miehen ja rakastui tulisesti. Sen jälkeen en olekaan kuullut hänestä mitään. Itse olen laittanut viestejä, kysellyt kuulumisia, ehdottanut tapaamista, mutta ei hänellä ole enää aikaa tavata minua. Eikä kuunnella vuorostaan minun huoliani tai ihan muuten vaan vaihtaa kuulumisia. Tuntuu pahalta, mutta hän laittoi asiat  tärkeysjärjestykseen ja minä en enää kuulu sen listan kärkipäähän. Pitää vaan hyväksyä se ja antaa hänen olla rauhassa. Ymmärrän toki sen, että raskaiden vuosien jälkeen hän on taas onnellinen ja onnensa hän kyllä on ansainnutkin, enkä odotakaan että soittelisimme tai tapaisimme samaan malliin, kuin aiemmin, mutta minä en vaan ymmärrä sitä, että jotkut " hylkäävät " kaikki ystävänsä löydettyään itselleen elämänkumppanin. Onneksi minä en ole ollut niin tyhmä, vaan ystävät ovat pysyneet rinnallani kaikki nämä vuodet. Te ystävät ootte niin tärkeitä <3

Olen itsekin aiheuttanut omilla tekemisilläni ystävilleni ja läheisilleni paljon harmia ja surua. Olen ollut kaikkea muuta, kuin heidän ystävyytensä arvoinen, mutta siitä huolimatta he ovat pysyneet rinnallani, antaneet anteeksi virheeni ja kulkevat edelleen tätä elämän myrskyistä polkua kanssani. Olen siitä enemmän kuin kiitollinen ja toivon, että kaikki he jaksavat kulkea rinnallani koko elämäni ajan. 

...Kun on sinulla vaikeaa ja kun tarvitset auttajaa. Silloin ystävyys punnitaan, menee muut menojaan...