Olen pohtinut omalla kohdallani paljon tätä sanaa.Enhän ole lapseton,minullahan on kaksi ihanaa lasta.Minä olen saanut kokoe kaksi raskautta,synnytystä ja elänyt ihanat vauva-ajat.Enhän siis ole ollenkaan lapseton.Onko minulla siis oikeus edes käyttää tätä sanaa?Kuulunko ollenkaan näille palstoille?

Vastaus on varmaankin,että ei.Minulla ei ole oikeutta. Silti koen suurta tuskaa näiden lapsettomuushoitojen keskellä.Hajoan joka ikisen pieleen menneen hoidon jälkeen.Olen pitkään ihan palasina,enkä edes tiedä miten sieltä pohjamudista olen itseni ylös saanut.Vertaistuki on ollut äärimmäisen tärkeä,muut saman kokeneet ovat olleet ja tulevat olemaan turvaverkkoni.

Ensimmäisen IVF-hoidon jälkeen,tuloksena 18 kpl munarakkuloita ja vain yksi solu,sanoin sairaalan sängyllä miehelleni,että tämä oli nyt tässä.Ei koskaan enää.Mieheni tyytyi siihen.Minä en.Muutaman kuukauden jälkeen toinen ICSI,8 rakkulaa,kaikissa solu,4 hedelmöittyi ja jakautui.yksi siirrettiin,3pakkaseen.Nega.Taas pohjalla.Jaksoin "pakkasukkojen"toivossa,mies lohdutti,että onhan niitä kavereita pakkasessa.PAS aamuna se kamala soitto polilta,yksikään ei selvinnyt,ei siirtoa.Kamala paikka.Odotin taas mieheltä niitä lohdutuksen sanoja,niitä ei ollut.Mieskin suri avoimesti,ensimmäistä kertaa näiden vuosien aikana.Silloin iski se totuus,julma ja raaka.Olin ajatellut,että tämä on enemmänkin minun juttuni,minun haaveeni,mies selviää ilman vauvaakin,mieheeni tämä ei koske.Olin väärässä,niin kamalan väärässä. Miehelläni ei ole omia lapsia.Hän on perheensä ainut lapsi ja me siis ainoa toive hänen vanhemmilleenkin saada lapsenlapsia.minulla on paljon sisaruksia ja vanhemmillani onkin jo 8 lastenlasta.Tunnen niin suurta tuskaa mieheni puolesta.Olisin halunnut hänen olevan vahva tässäkin asiassa.Hänen olisi pitänyt jaksaa ja kantaa minutkin näiden vaikeuksien yli.Mutta toisaalta olin myös vilpittömän iloinen huomatessani myös hänen tuskansa.Sehän kertoi siitä,että tämä tuska on meidän yhteinen,kumpikin haluamme sitä yhtä paljon.

Päättyykö tämä tuska koskaan ja jos päättyy,niin miten? En tiedä.Aika näyttää.

Mielestäni ehkä kuitenkin olen oikeutettu puhumaan,että kärsin lapsettomuudesta.