Neiti täytti lauantaina kolme kuukautta. Aika rientää edelleenkin ihan hurjaa vauhtia
.
Jos tätä kolmea kuukautta katsotaan isona kokonaisuutena, niin kaikki on mennyt ihan hyvin, normaalisti, niinkuin vauva-arki yleensä menee. Mutta jos ruetaan tutkimaan ja pohtimaan asioita pikkutarkasti niin kyllähän tämä vaan aikamoista kaaosta on ollut ja on edelleenkinwink

Suurin kaaoksen aiheuttaja on ainakin tällä hetkellä neitin ruokailut. Kirkumista, rääkymistä, vastaan taistelua joka kerta, kun aijon rueta syöttöpuuhiin. Ruokana siis ainoastaan rintamaito. Ja voi itku miten kamalalta se tuntuukaan, kun pikkuinen kieltäytyy syömästäfrown Se on oikeasti kuin isku vasten kasvoja ja välittömästi kyyneleet myös omissa silmissäni. Tai ei se enää ihan niin pahalta tunnu, kuin alkuun, mutta pahalta tuntuu kuitenkinfrown Tällainen touhu alkoi noin kahden kuukauden iässä. Välillä se oli jo parempana, sitten taas mentiin huonompaan suuntaan ja siellä keikutaan edelleenkin. Nyt olen kuitenkin oppinut, etten edes tarjoa hänelle tissiä, kuin aikaisintaan 3 tunnin kuluttua edellisestä syönnistä, mieluummin jopa 4 tunnin. Silloin päästään aika vähällä. Ja jos ruokailuvälin on oltava nukkumaan menon takia lyhyempi, niin nukutan hänet ensin tutin kanssa ja sitten "huijaankin" häntä ja vaihdan tissin tilallecheeky Näin vältytään kamalimmilta itkupotkuraivareilta. Mutta kyllä se vaan ihmetyttää ja vaikeuttaakin arjen sujumista, kun aina joutuu miettimään minne ryntään syöttöpuuhiin, jos nälkä sit vaikka yllättääkin kesken kauppareissun. Poikien kanssa ei ollut tällaisia ongelmia, tissi kelpasi aina ennen lähtöä, vaikka olisi ollut mitenkä lyhyt väli edellisestä syönnistä. No, pojat on poikia, tissin perään jo pienestä pitäenlaugh

Toinen kaaos syntyy  nukutustilanteissa. Iltanukahtaminen on nyt  jo jonkun aikaa sujunut ihan yllättävän helposti, mutta on sitä kyllä huutoa ja vastaan taisteluakin nähty. Ja tullaan varmasti vielä näkemäänkin.
Iltaunille laitto on nykyään suoraan sanottuna hemmetinmoinen urakka. Tyttö karjuu niin kovasti, et oikeesti varmaan kuuluu kilometrien päähän. Auto onkin tähän nukutukseen maailman paras keksintö. Harmittaa vaan aina asioikseen lähteä ajelemaan, minä kun en tykkää muutenkaan ajaa pimeällä ja liukkailla teillä. Ei tarvittu auto ajelujakaan poikien aikaan.

Mutta pieniä asioitahan nämä on, pääosin kaikki kuitenkin sujuu ihan hyvin.smiley

Neuvolakin tosiaan oli ja meni. Painoa neitillä oli 6720g ja pituutta tasan 60 cm. Hyvin siis kasvaa siellä keskikäyrällä, vaikka minä vähän pelkäsin tuota juuri sen syömis temppuilun takia. Onneksi turhaan. Katsekontaktissa ei ollut enää mitään epäselvää, oikein mainiosta neiti seuraili leluja ja nauroi neuvolan tätillesmiley Leluunkin hän jo tarttuu, tosin vähän haparoiden, mutta tarttuu kumminkin ja vie sen heti suuhunsa. Kotonakin on ihanaa leikittää häntä leluilla, kun hän viihtyy niiden parissa niin älyttömän hyvin.heart

Rokotuksia tuli kaksin kappalein ja lisäksi vielä se suuhun annettava Rota-virus "mönjä"surprise Voi pientä reppanaa...Kova itkuhan niistä tuli ja eipä ollut itsellänikään itku kaukana. Se on aina niin kurjaa, kun pientä pistelläänfrown

Rokotuksista sitten nousikin lämpöä ja kylläpä oli äkäinen tyttöangry Mutta ei sitäkään onneksi kestänyt kuin seuraavan aamupäivän ja yöllä osan yöstä nukkui tooooooosi levottomasti, mutta loppujen lopuksi aika vähällä selvittiin näistäkin. Ensi kerralla sitten onkin neuvola ilman rokotuksia, ihanaa!!!

Näin meillä siis mennään pienen kolme kuukautisen ehdoilla eteenpäin, kovasti päivistä nauttien, vaikka välillä ollaankin kaaoksessawink