Muutama vuosi sitten lensin hevosen selästä ( yllätys ). Roopen. Ensimmäisen vuokraheppani yli 25 vuoden tauon jälkeen.  Kirjoitin siitä täälläkin. Siitä sain muistoksi kipeän jalan. Jännevammaa lääkäri epäili.  Kivut pysyivät hallinnassa teippauksella, joten tyydyin siihen. Teippasin jalan kesät talvet. Pärjäsin. Viikko ennen viime marraskuista ratsastusonnettomuutta lopetin teippauksen. Ihan vaan kokeillakseni miten menee. Kipuja oli, mutta siedättävissä määrin. Muistan, kun sanoin ystävälleni silloin marraskuussa mennessämme kohtalokkaalle ratsastustunnilleni, että ompa ihanaa, kun jalka alkaa vihdoin olla kunnossa. Sitten tulivat lantionmurtumat. Olin tosi kipeä pitkään. Mikään tuntemani kipu ei vastaa niitä alkuviikkojen kipuja. Ei edes synnytykset. Mutta siitäkin vaan pikkuhiljaa elämä alkoi voittamaan ja kivut vähenivät. Reilun neljän kuukauden päästä kiipesin jälleen hevosen selkään. 

Lantio kipeytyi hieman jokaisen ratsastuksen jälkeen,  mutta se kai on ihan normaalia siinä tilassa. Ratsastuskerrat olivat kevyttä humputtelua ja kipujen kanssa pärjäsin. Nyt olen kesän aikana aloittanut käymään taas valmennuksessa ja kivut ovat palanneet todella kovina. Sekä lantion, että toisen jalan. Jalkapohjassa tuntuu välillä siltä, että sinne iskettäisi puukolla. Kipu on niin kova, että usein se saa vedet silmiini. Viime ratsastusvalmennuksen jälkeen lantio oli niin kipeä,  että kaikki liikkuminen oli tuskallista ainakin viikon ajan. Ratsastaessa lantiosta " kuului " joku outo rasahdus. 

Onkohan loppu elämäni tällaista kipujen kanssa elämistä.? Jatkuvaa särkylääkkeiden syöntiä? En tiedä,  mutta heppailusta en silti luovu koskaan.