Yksi yö jouluaattoon. Vettä sataa taivaan täydeltä, lunta ei ole enää kuin pieniä länttejä siellä täällä. Lämpöasteita kaksi. Ei oikein tunnu joululta, kun katsoo ikkunasta ulos. Mutta pääasia, että kotona on joulu. Ruuat hankittu, kinkku menee tänä iltana uuniin. Ja lahjat myös yhtä vaille paketissa. Huh, helpotus, enää ei tarvitse niistä stressata. Joulusiivouskin on tehty, tänään vielä leivon jotain pientä.

Vietämme joulua ihan kotona. Käymme aattona päiväkahvilla minun vanhempieni luona, niinkuin joka joulu ja joulupäivänä syömässä siskoni perheen luona. Mies käy varmaan jossain vaiheessa oman äitinsä luona ja luulisin, että hänen isänsä käy meillä kahvilla. Muuten joulu ollaan kotona hyvää ruokaa syöden ja rauhallisuudesta nauttien. Tosin en tiedä mitä tuolla rauhallisuudella tarkoitetaan, kun talossa asuu vilkas taapero :) Saimme joulupukiksi entisen naapurimme, meidän hyvän ystävämme, joten hän saapuu vieraaksemme myös jouluaterilla. Kivaa. Neiti tykkää hänestä tosi paljon ja odottaa kovasti hänen vierailujaan. Aina kun ovi käy hän ryntää ovelle ja huutaa " Kaki, Kaki", ystävämme nimi siis on Kari :) Ja näin hän kyllä tekee vaikka Kari jo olisikin meillä. Heh :)

Joulukuusi on ollut koristeltuna jo reilun viikon ja hyvin tyttö antaa sen olla paikallaan. Välillä käy hakemassa jonkun pallon, mutta vie sen yleensä jopa itse sinne takaisin. Kissatkaan eivät ole kaataneet kuusta kertaakaan, ihme juttu.

Eilen kävimme jouluvierailulla isovanhempiemme luona. He siis asuvat samassa kaupungissa ja vieläpä samassa kaupunginosassa, muutaman  sadan metrin päässä toisistaan sadan kilometrin päässä. Hauska sattuma :) Menomatkalle lähdimme neitin päiväunien aikaan ja hän nukkuikin koko matkan. Ensin vierailimme minun isovanhempieni luona kahvilla. Ukki on vasta äskettäin päässyt sairaalasta, mutta oli kyllä ihanan iloinen ja pirteä. Kehui taas lastenkasvatustaitojani, ihana ukki <3 Mummo oli ehkä hieman ukkia väsyneempi, mutta silminnähden hänkin ilahtui vierailustamme. Ukkini liikkuu nykyään pyörätuolilla ja mummon apuna on rollaattori. Teimme yhdessä sopimuksen, että he kumpikin viettävät vielä 100-vuotis synttäreitään. Ukilla siihen olisi vielä n.9 vuotta, mummolla vähän enemmän. Toivottavasti se sopimus pitää <3

Seuraavana ajelimme sitten mieheni isovanhempien luo. Siellä meitä odottikin ihana jouluateria kinkkuineen ja paisteineen. Kyllä tuli syötyä hurjan iso määrä. Onneksi on joulu, silloinhan on lupa syödä :) Ihmettelimme mummon laittamia jouluvaloja, joita siis todellakin oli paljon. Neiti leikki kissan leluilla ja viihtyi tapansa mukaan hyvin kummassakin kyläpaikassa. Kotimatka sujui myös ilman ongelmia, vähänhän se oli sellaista viihdyttämistä, ettei tyttö nukahtanut, mutta luulin matkaa paljon hankalammaksi. Ihana reissu kaikenkaikkiaan!

Nyt tyttö on unillaan ja minä lähden leipomaan. HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA JOKAISELLE <3