Voihan elämä. Taas kerran. Huokaus. Pelko. Kyyneleet. Huoli. Pettymys. Avuttomuuden tunne. Kiitollisuus. Äitiys. Yksinäisyys. Väsynyt.

Sunnuntai illan pommi. Edellisen sunnuntain pommille jatkoa. Lapseni, pieneni, keskimmäiseni. Voi sinä rakas lapseni. Vasta kerroin täälläkin, miten hieno nuori mies sinä olet. Ja toki olet sitä edelleen. Pelkään puolestasi. Pelkään huomista. Pelkään tätä päivää. Pelkään puhelimen soivan ja pelkään, kun se ei soi. Äidin huoli lapsestaan on äärettömän raskas kantaa. Sitä toivoo vain parasta lapsilleen. Aijon taistella. Seisoa tukenasi, yksin, niinkuin ennenkin. Elämä toistaa tuttua kaavaa. Liian tuttua. Se repii auki vanhat jo osittain parantuneet haavat. Se tuo esiin yksinäisyyden, kukaan muu ei voi taistella puolestasi. Se on meidän vanhempien tehtävä. Meidän tapauksessa siis minun. Se tuo esiin tunteen, kun haluaisin huutaa, huutaa apua, huutaa koko maailmalle, mutta ennen kaikkea sinun omalle isällesi. Huutaa, etten minä jaksa tätä yksin, minä tarvitsen sinua. Sitä en kuitenkaan aijo tehdä. Minä olen luvannut sinulle hyvän elämän, olen luvannut seisoa rinnallasi tapahtuipa mitä hyvänsä. Minä rakastan sinua.

Kyyneleet. Ne kertovat rakkaudesta, huolesta, taistelusta, väsymyksestä, pelosta, äitiydestä. Ne vierivät taas tuttua uomaansa pitkin. Loppuvatko ne koskaan? En usko. Välillä vihaan elämää. Kaikkea sitä, miltä ei pysty lapsiaan suojelemaan. Miksi maailma on niin paha, pelottava, täynnä kamalia asioita? Ja miten siltä pahalta voi suojella rakkaimpiaan? Ei kai mitenkään. Tai sitten en vaan osaa. Olenko tehnyt kasvatuksessa jotain väärää? Mitä olisin voinut tehdä toisin? En tiedä.

Olen kiitollinen siitä, että minulla on hyvät ja lämpimät välit lasteni kanssa. Pystymme puhumaan vaikeistakin asioista ja he uskaltavat kertoa kamalimmatkin asiat juuri minulle. Ja siitä, että minulla on maailman ihanin äiti. Kiitos äiti, että olet olemassa. Kiitos, että olet juuri sinä. Ja kiitos vielä eilisestä <3

Olen kiitollinen myös ystävistäni. Ilman teitä tämä elämä ei olisi edes mahdollista. Pitkät puhelut, viisaat neuvot, halaus, kun nähdään. Ne kantavat jo pitkälle.

En tiedä mitä kaikkea tämä elämä tuo tullessaan. Sitähän ei tiedä kukaan. Nyt mennään näissä tunnelmissa, peläten huomista...

 

Mä tiedän liikaa elämästä, uskon niin. Mä olen pettynyt taas ihmisiin. Mä tiedän miltä tuntuu kokea toisen läheisyys. Mä olen nähnyt miten tappaa yksinäisyys.Mä tiedän liikaa elämästä, uskon niin. Mä olen tottunut jo valheisiin. Mä tiedän miten ihminen voi toista rakastaa. En vain tiedä miksi se itsensä tuhoaa. Kertosäe: Ja vaikken nähnyt oo vielä paljon, olen nähnyt liikaakin. Mä olen nähnyt rakkauden ja tuskan, olen nähnyt helvetin. Vois kaikki mahtuu samaan junaan, ja päästä kiinni elämään. Vois kaikki mahtuu tähän junaan, jota kiskoilla työnnetään. Mä tiedän liikaa elämästä, uskon niin. Miksi rakkaus kuolemaan vaihdettiin? Mä tiedän miltä tuntuu saada haava sydämeen. Kai jossain sydän puhkeaa kiväärin pistimeen. Kertosäe: Ja vaikken nähnyt oo vielä paljon, olen nähnyt liikaakin Mä olen nähnyt rakkauden ja tuskan, olen nähnyt helvetin...