Ajelin yhtenä päivänä tallille. Ajomatkaan kuluu aikaa n. 40 minuuttia ja kuuntelen aina radio iskelmää. Mamban valokuvakansio alkoi soimaan radiosta ja lauloin laulun alusta loppuun mukana. Ihana ja paljon muistoja herättävä kappale..." Vanhan valokuvakansion mä löysin yllättäin, sen jo luulin hukanneeni mielestäin. Hiukan hämmentyneenä sitä selailemaan jäin, kun nuo vanhat kuvat näin edessäin..." Kotiin tullessa piti kaivaa vanhat valokuvakansiot esiin ja istua hetkeksi muistoihin.

" Paljon tuttuja kasvoja menneisyydestäin, nimiä vain koitin kaivaa mielestäin ja valokuvia sinusta ja minusta, ne mieleen toivat paljon muistoja. Jonkun kauan sitten unohtuneen tunsin liikuttavan minua, kun olohuoneen sohvaan juutuin katselemaan noita kuvia. Mietin kuinka tosissani silloin rakastinkaan sinua, mahdatko sä koskaan ajatella minua..."

Ajatukseni vaelsivat yhteen ja samaan ihmiseen, kenties elämäni suurimpaan rakkauteen. "Siihen vuosisadan rakkaustarinaan ". Mietin mitä kyseiselle ihmiselle kuuluu. Olisi ihana nähdä häntä joskus. "Kansiota selailin ja syvemmälle muistoihin, kuvat veivät päiviin yhteisiin. Muistatkohan vielä tuota viikonloppua, silloin viimein taisin sinuun rakastua..."

Oli ihana uppoutua vanhoihin muistoihin. Miettiä miten erilailla elämä olisi voinut mennä. Olisinko onnellinen hänen kanssaan, mikäli asiat olisivat menneet toisin? En tiedä. Enkä koskaan saakaan tietää. " Löysin yhden otoksen, jossa sua mä suutelen. Muistaisimpa kuka otti sen. Ja yhden kuvan jossa  sä istut autossa, hymysi on vastustamaton..."

Olin häneen ihan hirveän rakastunut ja tiedän, että tunne oli molemminpuolinen. Meillä oli kaikki mahdollisuudet siihen vuosisadan rakkaustarinaan ja silti kaikki mahdollisuudet olivat meitä vastaan. Vielä vuosien jälkeenkin vannoimme toisillemme ikuista rakkautta, hänen ollessa naimisissa ja minun ja nykyisen mieheni parisuhteen ollessa pahasti karilla ja sillä hetkellä koko yhdessä olomme oli tauolla. En tiedä mikä meitä yhdisti, vai yhdistikö mikään, mutta meillä on ollut aivan ihania aikoja yhdessä.

" Kuvat kaikki katsoin näin ja niiden valtaan jäin. Elin uudelleen ne hetket sisälläin. Kunnes tyhjän sivun vain, eteeni mä sain, suljin kansion ja istuin hiljaa vain..."

En kaipaa häntä oikeasti enää elämääni, mutta kaikella rakkaudella mietin yhteistä aikaamme ja sitä miten pieniä huolet ja murheet siihen aikaan olivat.

Ihana, että on olemassa muistoja  <3