Mä en ymmärrä mihin aika oikein katoaa Viime kirjoituksesta jo viikko aikaa, vaikka ihan tuntuu, kuin olisin kirjoittanut sen eilen. Mutta kiva vaan, että kylmä talvi menee nopeasti eteenpäin ja kohti kevättä

Tänään soitin neuvolaan ja hiphurraaaaaa tulokset olivat tulleet ja tämä syherö ei voi olla parvorokkoa, koska tuloksien mukaan olen sairastanut sen joskus aijemmin, tietämättäni Se lausunto oli kyllä vähän sekavan oloinen, mutta ihan samalla tavalla minä sen ymmärsin, kuin neuvolantätikin, joten siihen nyt luotetaan. Ei siis ole vaarallista rokkoa!!!! Ja se on jo melkein hävinnytkin, että mikäpä sit lie ollutkaan, niin pääasia ettei mitään pelottavaa.

Juuri äsken sain myös kerrottua raskaudestani tälle erittäin hyvälle ystävälleni. Voi taivas miten helpottunut olen, tuntuu kuin suuri taakka olisi nostettu harteiltani. Puhuimme ensin pitkän puhelun ihan kaikkea muuta, mietin jo moneen kertaan, etten kuitenkaan uskalla vielä kertoa uutistani, mietin myös, että kertoisin asiasta vaikka s-postilla. Mutta onneksi sain mieleni rohkaistua. Kerroin ihan kaiken. Kerroin hoidot, pettymykset, terapiat, itkut ja kyyneleet. Kerroin kaiken tämän p*skan mitä olemme läpi käyneet. Hän onnitteli, kuunteli, kysyi välillä. Hän oikeasti välitti. Sanoin hänelle, että hän saa vapaasti tuntea kaikki mahdolliset tunteet ; Vihan, raivon, surun ja pettymyksen. Hänen ei tarvitse iloita uutisestani, koska tiedän miten kovasti se varmasti sattuu. Hän kuitenki kertoi olevansa onnellinen puolestamme ja erittäin onnellinen, että kerroin hänelle. Sanoi hän myös, että tottakai oman tilanteen huomioon ottaen asia myös hiukan kirpaisee. Ihana, että hän myönsi senkin. Itse en koskaan myöntänyt, että joku raskausuutinen olisi sattunut minuun, esitin vaan aina hyvin onnellista. Toivon koko sydämestäni, että myös tämä ystäväni saa vielä kokea raskauden ja äidiksi tulon. Hänestä tulee varmasti loistava äiti. Hän on uskomattoman ihana ihminen

Tänään on myös tärkeä päivä poikani ystävän asiassa. Kokous on ollut jo aamulla siitä, puretaanko sijoitus vai tehdäänkö huostaanotto. ( Aijemminhan puhuin jo huostaanotosta, mutta aluksihan tosiaan tehdään ensin lapsen sijoitus ja määräajan umpeuduttua päätetään huostaanotosta.) Voi apua. Just sainkin puhelinsoiton...Kokous on ollut, sijoitusta jatketaan kuukaudella, mutta huostaanottoa ei ( ainakaan näillä näkymin ) tehdä!!!! Luojan kiitos!!!! Tämä kuukauden lisäaika oli nyt kuulema "rangaistus" hänen äitinsä suhtautumisesta sosiaalityöntekijöihin Tiedän, että kuulostaa typerältä, mutta minä en sitä ihmettele yhtään, kun tiedän lähes kaikki taustat, mutta en viitsi niistä tänne sen enemmän kirjoitella. Olen todella onnellinen hänen perheensä puolesta ja ennenkaikkea tämän lapsen puolesta Vaikka lisäkuukausi tuntuu varmasti nyt poikien mielestä kurjalta, se on kuitenkin tosi lyhyt aika ja pian pojat taas tapaavat toisensa täällä kotioloissa

Tänään siis on ollut yllättävän hyvä päivä

Puolituntia tämän kirjoittamisesta sain kuulla , että erään todella läheisen ihmisen vauva on kuollut kohtuun. Huomattiin ultrassa äsken ( viikolla 12? ). En ymmärrä tätä elämää taas yhtään. Kyynelille ei näy loppua. Se siitä hyvästä päivästä. Tässä se taas nähtiin, että jostakin asiasta kun ennätän iloitsemaan, isketään puukko lujaa keskelle sydäntä. En jaksa tätä elämää