Vuosi vauhtui ja päivät vaan vierivät ohi. Tuntuu, ettei millään ole aikaa tai mahdollisuuksia istahtaa tähän koneelle, mutta yritetään nyt jotain saada aikaiseksi.

Vuoden vaihtuessa kävin neitin ja äitini ja siskoni tytön, kummilapseni, kanssa katsomassa raketteja läheisellä kentällä. Kummilapseni tuli vielä hetkeksi viettämään iltaa luoksemme, ennenkuin jatkoi matkaansa takaisin vanhempieni luo. Valoimme tinat, vaikka niitähän ei kai enää saisi valaa. Oma tinani oli sileääkin sileämpi ja näytti mielestäni valaalta. Mitäpä sekin sitten tarkoittaa. Päivällä herkuttelimme tortilloja ja isäni paistamia munkkeja. Nukkumassa olimme jo ennen kymmentä. Siis ihan perus kuviot.

Viime vuonna ei tapahtunut mitään maata mullistavia muutoksia, niinkuin edellisenä vuonna, kun esikoiseni muutti pois kotoa ja palasin tukiperhetoimintaan. Suurimpana muutoksena viime vuodelta on ehdottomasti oman ratsastus- ja heppailuharrastuksen henkiin herääminen. Olen siitä niin onnellinen ja  toivon sen harrastuksen jatkuvan pitkään.Mikään ei nimittäin ole ihanampaa kuin silittää sitä pehmeää samettiturpaa, kiivetä selkään ja ratsastaa lumista polkua pitkin otsavalon valaistessa reittiä. Siinä saa ainakin hetkeksi unohtaa kaikki huolet ja murheet <3

Tänä vuonna neiti aloittaa eskarin. Voi kauhistus miten iso tyttö minulla on. Ja jokaisena päivänä olen hänestä äärettömän kiitollinen. Niinkuin tietysti kaikista kolmesta lapsestani <3

Toivon teille jokaiselle onnellista alkanutta vuotta!