ja KESKENMENOSAAPPAAT kolahtivat pääsiäiseksi postilaatikkoon.Jälkimmäisen olen lukenut jo monta kertaa,se vaan on niin hyvä!!!Kiitokseni lähetän tekijälle ja kaikkea hyvää hänen elämäänsä.Siinä olisi tosiaan teos,jonka kaikkien läheisten toivoisi lukevan.

Tuo "simpukoista helminauhaa" on vielä selailu asteella,mielenkiintoista luettavaa,mutta nostaa taas toiveeni liian korkealle,enkä tiedä pystynkö koskaan enää antamaan itseni toivoa.En tiedä pystynkö ottamaan vastaan taas uusia pettymyksiä.Annan sen ajatuksen nyt vaan muhia kirjahyllyssäni kansien välissä.En ainakaan vielä ole valmis ajattelemaan sitä järjellä.Ehkä sen aika tulee myöhemmin,tai sitten ei.Aika näyttää.

Kaapissani on myös paljon lapsettomuutta koskevia kirjoja,on "ihmeet tapahtuvat muille-lapsettomuuspäiväkirja","haikara kadoksissa","vauvaa vailla" ja vielä joku muukin,nimeä en vaan saa päähäni.Suosittelen niitä lämpimästi kaikille!!!Taidan ottaa taas itsekkin luettavaksi niistä jonkun.Uppoudun moneksi tunniksi niiden parissa sohvalle,ne kertoo KAIKEN juuri niin kuin asiat omassakin lapsettomuuden suossa on menneet.Välillä itken ja välillä nauran,niitä lukiessa.Ne koskettavat todella syvältä.

Ihana oli tavata paljon ystäviä ja sukulaisia pitkänä perjantaina.Viimeiset vieraat,kun lähti alkoi kurkkua kuristaa ja kyyneliä joutui nieleskelemään.niin koville se kuitenkin otti "olla normaali" lähes yhden päivän ajan.Surutyö on siis kesken,ei minusta ole vielä ihmisten ilmoille :(

Olen miettinyt paljon tätä samaa polkua tarpovaa ystävääni,huoli on hänestä kova.Toivottavasti kaikki on kunnossa.Olen niin pahoillani hänen puolestaan,olisin toivonut hänelle onnellisempaa tulosta,mutta jaksan myös uskoa,että he vielä onnistuvat.Toivottavasti näemme pian <3

Yksi vieraistani,kaverini hänkin,puhui kokoajan omista ystävistään,jotka ovat juri vauvan saaneet tai ovat raskaana.ja kysyi hän minultakin,että"eikö muka olisi kiva saada vielä iltatähti?Miksi,ette HALUA???" Niimpä,oli kyllä vaikeaa pidätellä kyyneliä ja olla huutamatta totuutta päin naamaa.Sain kuitenkin hillittyä itseni ja mumisin vain jotain tyhmää.Mietin jälkeenpäin,että näkeekö minusta ulospäin,että vauvan kaipuu on kova,yrittikö hän vaan saada minut tunnustamaan,että yritetty on vai puhuuko kaikki ihmiset aina vaan toisten raskauksista ja vauvoista,nyt ne puheet vaan kolahtaa niin eritavalla ja kääntää veistä haavassa?!En tiedä.Eikä kai pitäisi edes välittää toisten sanomisista,mutta ne sanat vaan aina sattuu niin hurjan kovaa.Elämä on epäreilua.Mutta onneksi ulkona paistaa aurinko.