Reissu on takana ja oli kyllä kivaa olla välillä muuallakin kuin kotona. Vaikka miehen kanssa ensimmäinen päivä menikin hiukan pieleen, näin kauniisti sanottuna.

Menomatkalla neiti nukkui kahteen otteeseen. Ensimmäiset unet kesti  40 minuuttia ja onneksi hän nukkui vielä toiset tunnin unet. Hyvin viihtyi myös valveillaoloajat kirjojaan ja lelujaan katsellen. Ruokailu "mäkkärillä" ennen laivaan nousua jäikin muutamaan purasuun hampurilaisesta ja sen kyllä huomasi. Kyllä oli nimittäin kiukkuinen kuin ampiainen, mikään ei kelvannut, itki ja narisi kokoajan ja sylissä piti roikottaa joka paikkaan, eikä hyvä ollut siinäkään. Iltapuuro annettiin sitten etuajassa ja sitä neiti söikin ison annoksen ja voi sitä riemua sen jälkeen. Pallomeri, liukumäet, pomppulinna, erilaiset ajovehkeet, leikkimökki ja monen monta muuta ihanuutta odotti leikkihuoneissa. Muu perhe kävi vielä syömässä "iltapalaa" seisovassa pöydässä, minä istuskelin sen aikaa kannella kahvista nauttien. Pojat kiertelivät laivaa enimmäkseen keskenään, mutta välillä kulkivat myös meidän matkassa. Suihkussa käyntikin oli pikku neitille mieluisa kokemus, ehkä se suihkutilan pienuus viehätti :) Unten maille pieni matkaaja simahti kymmenen jälkeen ja hyvin nukkui yönsä kertaakaan heräämättä. Itse en tietenkään osannut nukkua, joten omat uneni jäivät parin tuntiin ja nekin sellaisissa pienissä 15-30 minuutin pätkissä.

Ihana meriaamiaisen jälkeen sitten suuntasimme Tallinnan puolelle. Lämmintä oli noin 30 astetta ja sen kyllä huomasi! pojat tekivät vaateostoksia ja neitille ostin myös mummon ja ukin antamalla matkarahalla muutaman vaatteen, vaikka ei ne lastenvaatteet siellä mitään kovin edullisia enää ole. Itselleni ostin ihana ISON pöllöolkalaukun. Nykyään kun pitää olla mahdollisimman iso laukku, että sinne mahtuu vesipulloja, puhdistuspyyhkeitä, neitin pikkuhousuja ja muitakin vaihtovaatteita pissivahinkojen varalle ja nyt ne mahtuu hyvin :) Pois tullessa tyttö nukkui hytissä tunnin päikkärit, silloin herättelimme hänet katsomaan muumipeikon vierailua. Ja oli kyllä ilme näkemisen arvoinen kun iso muumipeikko vaappui huoneeseen :) Pojatkin tykkäsivät kovasti reissusta, vaikka kyllä nuo ajomatkat olikin aika puuduttavia, yli 400 kilometriä yhteensuuntaan. Onneksi saimme auton lainaan pikkuveljeltäni, jossa siis ilmastointi. Tosin viimeiset 100 kilometriä se ei oikein toiminut kunnolla ja sattui myös sellainen ikävä tapaus, että kivi lensi tuulilasiin ja siihen tuli iso halkeama :( Harmittaa kovasti, kun ei edes ollut oma auto!

Seuraavana aamuna sitten olikin lähtö sadan kilometrin päähän ukin hautajaisiin. Tilaisuus oli kaunis ja lämminhenkinen. Ikävä ja kaipaus oli tietysti läsnä, mutta niinhän sen kuuluu ollakin. "Veteraanin iltahuuto"-yhteislaulu päätti kauniin tilaisuuden <3

Nyt on sitten pikkuhiljaa palattu arkeen. Neitn ruokailut ovat edelleenkin AIVAN KAMALIA, en tiedä mitä niiden kanssa voisi/pitäisi tehdä?!

Eilen oli 2 vuotis neuvola. Painoa oli tasan 12 kiloa ja pituutta 85 senttiä. Hyvin on siis kasvanut. Neiti teki 6 palan nuppipalapelin ihan hujauksessa, rakensi korkeita palikkatorneja, piirsi oikealla kynäotteella paperin täyteen, potki palloa, jutteli ummet ja lammet, etsi korista vihreitä esineitä, kertoi kenkiensä olevan mustat ja sanoi lopuksi täyttävänsä kaksi vuotta, jonka myös hienosti sormillaan näytti. Kaikki oli siisoikein mainiosti. Juteltiin terveydenhoitajan kanssa tuosta syömisestä ja yritettiin miettiä siihen ratkaisuja. Eipä niitä ikävä kyllä löytynyt.

Sitten puhuimme vielä minun jaksamisestani, meidän parisuhteesta, elämästä yleensä ja kyllä siinä oli kyyneleissä pidättelemistä. Ehkä minä nyt vihdoinkin saan varattua ajan sinne perheneuvolaan, oli nimittäin aivan ihanaa puhua vieraalle ihmiselle. Ja kenties saan sinne jossain vaiheessa miehenikin mukaan.

Viimeinen loma viikko on menossa, paluu arkeen kauhistuttaa, lähinnä se, että täytyy olla valmis/pukeutunut tiettyyn kellon aikaan ja täytyy joutua ulos yms.rytmin mukaan. Mutta samalla odotan töiden alkamist jo innollakin. Ryhmässäni aloitta "vauva", juuri yksi vuotta täyttänyt. Ihanaa saada rueta taas hoitelemaan niin pikkuist, omia pikkuisia en enää kaipaa ollenkaan, kerrankin voin rehellisesti sanoa ettei minulla ole enää minkäänlaista vauvakuumetta :)

Ja lämmintä on piisannut ihan pakahtumiseen asti. Juhannuksena voivoteltiin, että kylmin juhannus 30 vuoteen ja nyt lehdet kirjoittaa, että kuumin kesä 50 vuoteen, joten nautitaan nyt näistä hellepäivistä :)