OMG, neiti täytti muutama päivä sitten jo 5 kuukautta surprise Missä on minun pikkuvauva? Missä on se tuhiseva nyytti, joka vaan olla köllötti paikallaan, söi tissiä ja nukkui? Oi niitä aikoja heart

Mutta nyt meillä asustaa maailman ihanin ja valloittavin hymytyttö, joka touhuaa innoissaan lattialla, pyörii "viisarina" mahansa varassa aina jos vaan sivulla näkyy jotain mielenkiintoista, leikkii leluilla, kiskoo kissoja turkista kaksin käsin, kiljuu, nauraa ääneen, jokeltaa, yrittää väkisin vängetä itsensä istuma- asentoon, seistä tojottaa kainaloista kannatellessa, seuraa isojen veljien puuhia silmät suurina ja ihailevasti heitä katsellen, rytistelee päivän lehden aina ennen kun kukaan ennättää sitä lukea, on maistellut pari kertaa jo perunaporkkanasosetta ja sulattaa joka päivä ainakin minun sydämeniheart

Sellainen on meidän 5 kuukautinen. Niin rakas ja syötävän suloinen kaljupää. Voi tätä rakkauden määrää mitä häntä kohtaan tunnenkaan ja tietysti myös poikiani kohtaan heart

Kävimme pari päivää sitten neuvolassa. Painoa neitillä oli tasan 8 kiloa, pituutta 64,6 cm ja päänympärys oli 42 cm. hyvin ja tasaisesti kasvaa, eikä muulle ruualle ole tarvetta, rintamaito riittää oikein hyvin, mutta maistelemaan tosiaan jo voisi uusia makuja rueta. Ei sitten tule kaikki ihan hirveällä rytinällä, kun puoli vuotta tulee täyteen.
Tuntuu jotenkin haikealta alkaa enemmän noitten soseiden kanssa touhuamaan, se on varma merkki siitä, että meidän vauva kasvaa hurjaa vauhtiasad

Neuvolakorttiin terveydenhoitaja kirjoitti näin : Terhakka neiti. Tulee hyvin kontaktiin. Hymyilee, jokeltaa ja kiljahtelee. Kääntyy hienosti kumpaankin suuntaan. Pyörii kellonviisarina. Ottaa jaloilleen koko painollaan. Kasvaa hienosti rintamaidolla. Seuraa lelua 180 astetta. Iho siisti.

Rokotuksia tuli taas kaksin kappalein ja sitten tietenkin se inhottava Rota- rokote, joka siis annetaan suunkautta. Ja voi taivas sitä itkun ja huudon määrää mikä tuosta Rota- rokotteesta seurasisad
Neiti huusi, huusi ja huusi koko sen neuvola päivän illan. Selvästi hänellä koski mahaan ja kovasti. Lämpöäkin nousi, sinne 38 asteen pintaan. Suppo auttoi vähän ja ainoastaan parin tunnin ajan. Yö meni myös itkeskellessä. Kahden jälkeen en enää itse ummistanutkaan silmiäni, vaan silittelin, taputtelin, heijasin ja tein kaikkea mahdollista helpottakseni pienen potilaan oloa.
Vielä seuraava päivä meni samoissa mrkeissä, mutta illalla sitten tytön vointi koheni ihan silmissä ja saatiin hymytyttö takaisinsmiley

Ihan kamala aine tuo Rota, onneksi se tuli nyt viimeistä kertaa!!!

Kotona tilanne on ennallaan, siis muutosta parempaan ei ole tapahtunutsad Alkaa näyttää oikeasti huolestuttavalta...

Mutta nyt täytyy rientää viemään nuorinta poitsua kohti jäähallia, jääkiekkomatsi alkaa ihan kohtawink