Huhhuh, mikä olo on taas. Joka paikka kuin pieksetty. Nenä ihan tukossa ja kurkku huutaa armoa. Alkuviikko meni flunssan osilta hyvin, mutta nyt taas näyttää pahalta. Valvotut yöt, päänsärky ja tämä kolotus joka jäsenessä saa olon tuntumaan krapulaiselta. Kunnon kesto krapulalta. Huokaus.

Eilen aamulla olin poikani kanssa hieman epämiellyttävässä tapaamisessa. Tapaaminen sujui kyllä hyvin, vastassa oleva ihminen oli oikein mukava ja ystävällinen, mutta itse aihe oli vaikea ja raskas. Äitilleni äärettömän suuri kiitos lastenhoito avusta. Se mahdollisti pääsyni poikani mukaan. Ja vielä valmis ruoka odotti, kun menin muksuja hakemaan. KIITOS <3 Menomatka sujui hieman hiljaisissa tunnelmissa. Yritin höpötellä niitä näitä ja vastaukseksi sain yleensä vain " Jep ". Kumpaakin meitä jännitti. Pois ajelimme hieman rennommissa tunnelmissa, poikani ajaa muuten älyttömän hyvin. Ei uskoisi, että kortti on ollut taskussa vasta pari viikkoa. Eihän tässä olisi mitään syytä huoleen, mikäli poikani puhui eilen totta, mutta pahoin pelkään ettei siinä ollut ihan koko totuus ja siksipä oma pää jatkaa panikointia ja huolehtimista :(

Kävimme hoitolasten kanssa iltapäivällä kirjastossa. Näin muutaman mielenkiintoisen kirjan, jotain koulukiusaamiseen liittyviä ne olivat, mutta marssin kiireesti ohi lastenosastolle. En jaksa nyt yhtään rankkaa aihetta. Lainasimme ison kasan lastenkirjoja, ihana päästä niitä tänään lukemaan.

Illalla olin neitin kanssa ystäväni luona synttärikahvilla. Oli ihana nähdä ja jutella taas ihan pitkän kaavan mukaan <3 Ensin käytin häntä asioillaan ja sen jälkeen herkuttelimme suussasulavia munkkeja kahvin kanssa. Ihana, kun olen saanut hänestä hyvän ystävän <3 Ystävät ovat ehdottomasti elämän tärkeimpiä asioita <3

Ulkona sateli äsken hiljalleen lunta. Maa on osittain valkoinen eilisen lumituiskun jäljiltä. Pakkastakin pari astetta. Kyllä nyt antaa kevät odottaa itseään. Koivuissa ei näy vielä pienintäkään silmua, ruoho ei viherrä mistään kohti ja muutenkin on hirvittävän kylmä. Toivottavasti ilma alkaisi lämpenemään pikaisesti. Ei ole kiva toukokuun melkein puolivälissä kiskoa toppatakkia päälle, kun lähtee ulkoilemaan. Neitin kanssa olemme pyöräilleet paljon, eilen se tosin jäi väliin, kun lunta satoi taivaan täydeltä, mutta toivottavasti tänään taas päästää pyöräilemään. Hienosti neiti jo ajelee ilman apurenkaita, tosin yksi ongelma siinä vielä on, hän ei jarruta lainkaan, vaan ajaa ihan hirvittävää vauhtia koko ajan. Kiva juosta puolikuntoisena perässä ;)

Mutta nyt kutsuvat työt, aamuhommat ja finrexin :) Kivaa päivää teille kaikille <3