Tuntuu aivan oudolta. Neiti täytti 2 kuukautta. Niin vähän? Kaksi kuukautta...Yritys vuosina se tarkoitti kahdet menkat, kaksi pettymystä. Vaan.
Hoitovuosina se tuntui vielä lyhyemmältä ajalta. Eihän kahdessa kuukaudessa tapahtunut koskaan mitään. Nyt kaksi kuukautta tuntuu kuitenkin ihanan pitkältä ajalta. En osaa enää kuvitella elämää ilman tuota pientä tuhisevaa nyyttiä.Tuntuu, että hän olisi aina kuulunut perheeseemme.

Juuri ennen kahden kuukauden ikää oli tuo yön kestävä karjuminen. Sen jälkeen meillä on asustanut Neiti Aurinko Aivan kuin kaikki kiemurtelut ja vääntelyt olisivat loppuneet kuin seinään. Ihanaa. Toki montaa päiväähän tästä ei ole, että huomenna kaikki jo voi olla toisin, mutta nyt me nautitaan näistä hyvistä päivistä.

Neiti ei itke oikeastaan koskaan. Paitsi väsyneenä ja sehän on edelleen se hankalin asia tässä vauva-arjessa. Taistelu unta vastaan ja jos me annetaan periksi eikä "väkisin" nukuteta häntä on katastrofi valmis Mutta nyt täällä on ollut jo jonkin aikaa PÄIVÄRYTMI, joka on suunnilleen sama joka päivä ja se helpottaa arkea kummasti. Neiti on yllättävän aamu-uninen, hän heräilee vaihtelevasti n.klo 8-10 välillä. Nukkuu n.tunnin unet aamupäivällä, parin tunnin valvomisen jälkeen lähdetään vaunulenkille ja niitä unia hän veteleekin sitten 3-4 tuntia ja sitten vielä illalla pienet puolen tunnin torkut ja yhdeksän aikaan yöunille. Nyt kun saatiin hänet oppimaan noihin iltatorkkuihin on elämä muuttunut paljon helpommaksi. Enää häntä ei tarvitse kantaa iltakausia väsyneenä, vaan hän on hyvällä tuulella, jaksaa seurustella ja alkaa jo kiinnostua leluista
Yöunille nukuttaminen on vieläkin osittain haasteellista, hän kyllä nukahtaa ensimmäisen kerran todella helposti, mutta nukkumatti kai pudottaa hänet kyydistä aina puolentunnin/ tunnin jälkeen ja uudestaan nukahtaminen tuottaa ongelmia. Hän on äärettömän väsynyt, mutta jostain syystä ei kuitenkaan pääse takaisin uneen Mutta silittelyn, laulamisen, joskus sylissä heijaamisen jälkeen hän vaipuu taas uneen ja nukkuu yönsä tosi hyvin. Ensimmäinen pätkä ennen ruokailua on 4-5 tuntia, yhtenä yönä jopa 6,5 tuntia ja seuraava pätkä sitten 2-3 tuntia Päivällä hän syö yleensä 3-4 tunnin välein.
Maito on riittänyt hyvin, rintamaidolla ollaan menty kokoajan. D-vitamiinia menee se 5 tippaa, eikä sekään aiheuta mitään kiukkuja. Tosin annan vielä siinä yhteydessä Disflatyl-tippoja muutaman. Muuten olen luopunut jo niistäkin.

Kahden kuukauden neuvolassa painoa oli jo 6015 grammaa, pituutta 57.4 cm, joten neiti kasvaa kyllä todella hyvin. Ensimmäinen "rokote" tuli myös, josta ei aiheutunut mitään sivuvaikutuksia, onneksi,
Ainoa asia mistä lääkäri huolestui, oli katsekontakti Hän ei saanut neitiin kunnollista katsekontaktia ja olisi ensin halunnut kontrolloida tätä parin viikon päästä, mutta tuli sitten kuitenkin toisiin ajatuksiin ja sanoi normaalien neuvolakäyntien riittävän. Ei kai siinä sitten ollut aihetta suurempaan huoleen, vaikka kyllä se minut sai huolestumaan
Eilen sitten toinen lääkäri ( siskoni ) katsoi silmät ja katsekontaktin ja hänen mielestään kaikki oli juuri niinkuin pitääkin, ei syytä huoleen ja nyt luotan hänen sanaansa

Ostin joku aika sitten Olli Lindholmin levyttämän lasten unilauluja sisältävän levyn, ikuinen Yö-fani kun olen Ja sitä me täällä aina ennen unia Murun kanssa kuunnellaan...


                        Nukkumatti ja Herra Kuu

          Nukkumatti varjollansa maahan laskeutuu,

          pyöröposkin riemullansa nauraa Herra Kuu.

          Nukkumatti ystävälle kättään vilkuttaa

         on myös taivaankiertäjälle tuttu unten maa.


       "  Päivä laskee saapuu yö, kummallekin alkaa työ.

          Kuu saa hohtaa, Matti johtaa lapset nukkumaan.

         Päivä laskee saapuu yö, seitsemää jo kello lyö.

         Kuu saa hohtaa, öisin kohtaa kaksi tuttavaa..."

Tätä kuunnellessa jään odottamaan Yön ensikuussa ilmestyvää uutta albumia ja voi miten odotankaan, että pääsisin mahdollisimman pian taas kuuntelemaan heitä ihan livenä. Viime konsertissahan tehtiin meidän neitiäkin, hih, voisi kuvitella, että ollaan miehen kanssa rietasteltu konserttisalin nurkassa, mutta tähän ei miestä tarvittu, riitti vaan musiikkikeskuksen vessa ja laukullinen ruiskuja ja lääkkeitä