Syyskuun ensimmäinen päivä. Syksy on siis virallisesti alkanut ja kesä jäänyt taakse. Vielä ollaan saatu nauttia ihanista lämpimistä päivistä, vaikka aamun lämpötilat ovat olleet alimmillaan vain 3 astetta. Eilen oli jotenkin masentava fiilis koko päivän, en jaksanut lähteä edes illan työkokoukseen. Pitkä puhelu rakkaan ystävän kanssa illalla sai onneksi vähän mielialan kohoamaan. Mikä lie masennuskohtaus, toivottavasti tänään on parempi päivä.

Syksy tuo mukanaan uuden haasteen. Tiiminvetäjän pesti napsahti minulle ja sitä kestää ensi kesään asti. Ihan kivaa, vähän uutta haastetta työkuvioihin. Muuten syksy kuluu entisen hoitoryhmän ja tukilasten kanssa.

Nuorempi poikani aloitti toisen vuoden opinnot ammattikoulussa. Lukukausi lähti käyntiin vähän takkuisesti, keuhkokuumeen siivittämänä, mutta pikku hiljaa vointi on kohentunut ja opiskelu päässyt alkamaan. Ensi viikolla tapaamme sosiaalityöntekijät sen keväisen poliisikyydin tiimoilta. Vanhempi poikani elää omassa asunnossaan, käy kotona onneksi usein, hoitaa pientä kissavauvaansa ja vihdoinkin ensi kuussa aloittaa työssäoppimis - jakson. Tai näin ainakin toivon. Neiti on edelleen oma vauhdikas itsensä ja pohtii jo kovasti eskariin ja kouluun menoa, vaikka ne eivät ole onneksi vielä ajankohtaisia. Kissat ja koira porskuttavat eteenpäin niinkuin ennenkin ja miehenkään syksyn aloitukseen ei taida kuulua mitään ihmeellistä. Tätähän tämä on, normaalia arkea <3

Itse innoistuin taas korien ompelusta ja ompelinkin monta uutta ja kivan väristä koria. Viikonloppuna kävin ystäväni ja hänen ihanan Bernhardilaisrouva Martan kanssa mökillä. Istuskelimme laiturilla syksyisen viileässä ilmassa, juoksimme Martan kanssa hiekkamontulla ja kuljimme metsäpolkuja ihastellen puolukoiden suurta määrää. Itse en ole tarvinnut käydä marjassa, niinkuin aijemmin jo kerroin, mutta pakastin on täynnä ihania kesän marjoja ja jopa puolukkahilloa olen keittänyt. Kiitos jälleen vanhemmilleni <3

Mummoni oli taas hoidossa äitini luona. Hän ei pärjää enää yksin, enoni on hänen omaishoitajansa ja äitini aina silloin, kun enollani on jotain menoja. Ihana oli taas nähdä mummoa, vaikka se aina onkin jotenkin haikeaa <3

Tässä kuussa on paljon syytä juhlaan, isäni täyttää loppukuusta pyöreitä vuosia ja tulevana viikonloppuna vietetään ystäväni vauvan ristiäisiä. Kivaa päästä juhlahumuun mukaan :)

Haaste saa nyt olla hetken tauolla, jatkan sitä, kunhan taas innostun. Mukavaa alkavaa syksyä teille kaikille ihanille, nautitaan syksyn raikkaudesta ja pimeistä illoista <3