Olen yrittänyt kirjoittaa kuulumisia jo monta, monta kertaa, mutta ei vaan koskaan ole enää aikaa. Työpäivät pitenivät yllättäin yli kymmenen tuntisiksi ja illat menevät ihan hujauksessa. Kokeillaan kauanko saan tässä nyt istua, seitsemää tuntia en aijo tätä kyllä kirjoittaa :)

On ihanaa, että saatiin kesä takaisin. Kyllä tuntui viime viikolla ihan hurjalta pukea neitille kypärähattua ja lapasia, keskellä heinäkuuta!!!

Vielä kun muistaisi kaikki mistä piti kirjoittaa. No, aloitetaan vaikka neitin uusista sanoista. Tyttö on kovin kiinnostunut eläimistä ja meillä luetaankin monta kertaa päivässä erilaisia eläinkirjoja. Ja on aivan ihanan kuuloista kun tuollainen pikkuinen ihminen sanoo aina hepan nähdessään "ihahaa" ja koiran kohdalla "hauhau" ja ehkäpä kaikkein hellyttävin on "kukkokiekuu", jonka tyttö tosin sanoo "kikkokaikuu", mutta tarkoittaa kyllä kukkoa :) Ehkäpä meillä on kaakatettu ja hirnuttu noiden ruokailujen takia niin paljon, että tämmöisetkin sanat tyttö jo hallitsee ;)

Ruokailut sujuvat edelleen hyvin. Välillä vähän takkuillen, mutta kuitenkin niin etten valita niistä enää. Tällä viikolla syöminen tosin on takkuillut enemmän kuin pitkään aikaan, mutta syykin taisi eilen löytyä ; Korvatulehdus numero 5. Plääh. Täytyy vissiin rueta miettimään tarkkaan sitä putkitusta. En tykkää. Yötkin on ollut koko viikon yhtä hulinaa, itkua ja valvomista, toivottavasti nekin johtyuisi tuosta tulehduksesta. Viime yö ei ainakaan ollut yhtään edellisiä parempi, vaikka lääkekuurikin jo alkoi. Itselläni on koskenut koko viikon päähän, heti aamusta alkaen ja eipä edes lääkkeet juurikaan auta. Päänsärky on kyllä hammassäryn jälkeen ehdottomasti pahin!!! Mutta ei auta kuin toivoa, että jonakin aamuna herään ilman tuota kamalaa jyskytystä ja jospa nuo yötkin joskus paranisivat.Aamuherätykset meillä vain aikaistuu, viikolla neiti heräilee n.6.20, mutta eilen ja tänään jo ennen kuutta. Pitkiä on nämä aamut :0 Ruokailuista vielä sen verran, että kalaruuat on osoittautunut neitin herkkuruuiksi ja kaikki marjat, joita kerätään päivittäin ( tai käydään mummon ja ukin luona niitä syömässä ) ovat suurinta herkkua ja päivä päivältä neiti syö enemmän jo itse. Tosin sotkuista puuhaahan se on ja yleensä hän ennättää laittaa lautasen jopa hatukseen päähänsä, joten painepesuria tarvittaisiin jokaisen ruokailun jälkeen :)

Uusia lempipuuhia on astianpesukoneen tyhjennys ja sitten tietysti kiipeäminen siihen avonaisen luukun päälle seisomaan. Kauankohan se luukku kestää??? Tavaroiden kerääminen laatikkoon on myös kivaa puuhaa. Näyttääkin niin hassulta, kun sanon hoitolapsille, että on siivousaika, niin pojat vaan lorvivat sohvalla ja neiti kerää lelut yksitellen laatikkoon. Toivottavasti tämä siivousinto jatkuu läpi elämän ;) Vetolelujen vetäminen ja vauvan/pehmolelujen hoitelu on myös kivaa. Ulkotouhuista ehdoton ykkönen on nykyisin kiikkuminen. Monta kertaa päivässä neiti kantaa kenkänsä minulle ja heiluu "kiikkuen" ja sanoo "kiikkaa". Ihana pikku kiikkuja <3 Tätä riemuahan ei ole vielä kestänyt kuin parisen viikkoa, ennenhän neiti pelkäsi kiikkumista. Ja liukumäki on myös suosikki juttu. Tosin ei niinkään se laskeminen, vaan sinne on kiva kiivetä ja sitten pitäisi saada tulla alaskin seisoaltaan ja alkaa kamala huuto, kun laitan hänet istumaan. Omaa tahtoa siis löytyy jo kovasti, vaikka on sitä tainnut löytyä aina.

Viime viikonloppuna käytiin ensimmäistä kertaa uimahallissa. Siis ilman ohjattua vauvauintia. Ja kylläpä oli mukavaa. Tyttö laski pientä liukumäkeä monta kertaa ja tepasteli altaassa kantaen ja heitellen palloja. Välillä konttasi kaulaansa myöten ja oli kokoajan yhtä hymyä. Sukelsikin vahongossa useamman kerran. Mutta sitten kun mentiin käymään syvemmissä altaissa, niin viihtyminen loppui siihen. Näyttää siis vahvasti siltä, että vauvauinti saa meiltä nyt jäädä. Eikä sitä olisi montaa kertaa enää jäljelläkään.

Jännää on seurata miten hyvin tuollainen pikkuinen matkii perässä. Jos joku yskii, hän yskii myös heti. Jos heiluttaa päätään, taputtaa, tai tekee ihan mitä vaan niin hän kyllä yrittää tehdä saman perässä. Ja jännää myös miten paljon hän ymmärtää puhetta. Saatan sanoa illalla vaikka kesken astianpesukoneen täytön, että lähdetäänkö kohta suihkuun, niin neitipä painuu samantien kylppäriin. Tai jos kysyn vaikka, että missähän ne barbapapat ovat, niin varmasti hän hakee kaikkien pehmolelujen joukosta jonkun barbapapoista. Ihana touhuilija <3

Suuhun tyttö työntää edelleen kaiken mahdollisen, ulkona varsinkin. Mutta sekin on vähäntynyt huomattavasti. Aijemminhan ulkoilut oli sellaisia, että hän tunki kaksin käsin hiekkaa yms.suuhunsa, nyt alkuun tekee sitä vähän aikaa ja sitten lopettaa. Oltiin kaverin luona käymässä yhtenä iltana ja heidän pihalleen oli joku levittänyt värikkäitä hamahelmiä. Niitä neiti tietenkin poimi innoissaan suuhunsa ja yksi helmi upposi hampaan ympärille ja oli muuten tiukassa ennenkuin sain sen pois. Sen jälkeen ei enää laittanut yhtään helmeä suuhunsa. Jospa tosiaan alkaisi pikkuhiljaa tulla järkeä päähän siinäkin asiassa.

Rokotukset on mietityttäneet minua kovasti. Varsinkin se pneumokokkirokote, joka on siis aivokalvontulehdukseen, keuhkokuumeeseen ja verenmyrkytykseen. Olen kuullut paljon pelottavia tarinoita juuri tästä viimeisestä rokotteesta, joten voi olla että jätetään se ottamatta. Onhan tyttö saanut jo kaksi roketetta kyseisiä tauteja vastaan, joten suoja on hyvä jo nytkin. Mutta vielä asia on harkinnassa, katsellaan sitä sitten ensi viikon neuvolassa. Ja ensi viikonloppuna meillä onkin isot juhlat, kun meidä vauva täyttää yksi vuotta <3

Tulipas tekstiä, tosin sata kertaa tämäkin keskeytyi, kun tyttö roikkui jalassa ja hänellä on sellainen hassu tapa, että hän tulee istumaan jalkojeni päälle, että varmasti huomaan hänet, enkä häviä minnekkään ;) Nyt on jo sen verran kiukkuine neiti tässä vieressä, joten kuulumiset saa nyt riittää :)