
Se oli jotenkin niin ihanaa ja liikuttavaa.
Koti oli koristeltu vaaleanpunaisilla ilmapalloilla, kukilla ja kynttilöillä.
Tarjottavia löytyi laidasta laitaan, kaikki niin herkullisia ja ihania. Olipa muuten vaaleanpunainen barbapapakakkukin

Ja mikä tärkeintä, hurja määrä minulle rakkaita ihmisiä.

Sain upottaa väsyneet jalkani lämpimään jalkakylpyyn. Vieraat arvelivat tulevan pikkuisen nimeä, painoa, pituutta ja syntymäpäivää. Saa nähdä kenellä heistä osuu arvaus lähimmäksi.
Sain myös iiiiiihania lahjoja; Barbapapajuttuja vauvalle, kaikkea tosi hyödyllistä itselleni esim. sairaalakassiin pakattavaksi ( kosteusvoidetta, shamppoon ja hammastahnan pienoiskoossa, liivinsuojuksia, terveyssiteitä, kasvonaamioita yms. ) ripsien-ja kulmien värjäykseen oikeuttavan lahjakortin ( ehkä kaverit ajatteli, et voisin joskus taas jopa näyttää ihmiseltä

Olen todella liikuttunut ja onnellinen,että he näkivät näin paljon vaivaa. Minulla on paljon ihania ihmisiä ympärilläni.

Sitten asiasta toiseen...Eilen olimme mieheni kanssa synnytysvalmennuksessa.
Minä olin ajatellut, että menemme vasta parin viikon päästä, mutta mieheni halusi jo nyt. Ihan vaan varmuuden vuoksi, jos pikkuinen päättäisikin tulla maailmaan jo aijemmin, niin olisipa edes valmennus käyty. Ihana, että hän pitää sitä tärkeänä. Ja toki minäkin halusin sen nimenomaan mieheni takia käydä. Juuri sen takia, että hän saisi sieltä muutakin tietoa, kuin minun kertomat aijemmat kokemukseni synnytyksistä.
Ja oli se kyllä hyvin suunniteltu tietopaketti. Paljon puhuttiin siitä milloin sairaalaan on lähdettävä, synnytyksen kulku vaihe vaiheelta. Siitä miten kamalasti se sattuu ja miten siinä saattaa synnyttäjä huutaa jopa miehelleen kaikkea kamalaa ( tästä olinkin miestäni jo etukäteen varoitellut ).
Käytiin läpi erilaisia kivunlievitys konsteja ja paljon sitä, miten miehestä olisi eniten apua itse synnytystilanteessa.
Ja toki myös synnytyksen jälkeistä aikaa sairaalassa, lapsivuodeaikaa ja aikaa myös kotona. Ja katsottiimpa myös synnytysvideo.
Ehdottomasti kannatti käydä ja suosittelen kaikille, joilla tällaiseen vaan on mahdollisuus.
Omaan oloon ei kuulu mitään ihmeitä. Synnytys ja itse vauvan hoito pyörii mielessä lähes 24/7. Se vaan on jo niiiiiiiin lähellä.
Turvotusta ilmenee aina silloin tällöin, yleensä paljon kävelemisen jälkeen ( kuten tällä hetkellä, vietimme nimittäin monta tuntia ystäväni kanssa torikirpparilla kävellen


Väsymys ja voimattomuus on paljon vähempää nykyisin, siitä kiitos uudelle rautalääkkeelle ( Retaferille) Jonka ansiosta hemoglobiini oli noussut vajaassa kahdessa viikossa 107:stä 115:ta. Kiitos ihana Retafer.

Näillä siis jatketaan eteenpäin. Kesäloma loppuu maanantaina ja tiistaina alkaa äitiysloma. Ihmeellistä ja ihanaa.

Kommentit