Ohops,viikko on vierähtänyt viime kirjoittelusta Ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa istua koneella ja toki tuolla ihanalla kesähelteelläkin on siihen osa syynsä.Ei vaan malta olla näin upeilla ilmoilla sisällä.

Mä olen jotenkin tosi oudoilla fiiliksillä ollut tässä jo jonkun aikaa ( liekkö sit toi helle pehmittänyt pään,vai mikähän liene? ) Kokoajan mä odotan jotain...Mutta mitä?Odotan kesää,mut sehän jo on.Odotan muutoksia työrintamalla,nekin on jo muuttunut.Odotan lottovoittoa,vaikken edes lottoa.odotan ja odotan.Kai se pitää sit vaan odottaa olematonta,kun ei taida koskaan päästä OIKEASTI ODOTTAMAAN

Sit toisaalta mä haluaisin luovuttaa...taas kerran.Mä en vaan tiedä onko musta tähän kaikkeen enää neljättä kertaa.Olen melkein varma,ettei meistä mitään korjattavaa vikaa löydy ja ehkäpä tää kaikki tuntuu taas sen takia niin turhalta.En tiedä.Koko elämä,kun pyörii vaan ja ainoastaan miettien et ehkäpä vielä joskus,niin pää alkaa levitä ihan oikeasti.Tottahan toki mä haluan vauvan ja eiköhän me kuitenkin vielä se yksi hoito läpi käydä,mut pelkään jo nyt,et miten pohjalle sitä taas pettymysten myötä vajoaa.Miksi sitä positiivista ajattelua on niin vaikea omalle kohdalleen löytää?Miksi itsensä tuomitsee epäonnistumaan jo kuukausia ennen hoitoja?Tyhmä pää ja tyhmä elämä.

Eipä tähän nyt kovin viisasta tekstiä tullut,mutta näillä fiiliksillä taas mennään eteenpäin.Keskiviikkona saisi soitella tutkimustuloksia...