Apua ja anteeksi hiljaisuuteni. En ole millään tietoisella tauolla, en vaan ole saanut itseäni tähän kirjoittelamaan. Eikä oikeastaan ole ollut mitään kirjoitettavaakaan :/

Joulu on jo hurjan lähellä, kaksi viikkoa aattoon. Ihanaa. Ja silti niin hurjan stressaavaa. Lahjat on vielä osa kaupassa, taitavat sinne jäädäkin. Tykkään tästä joulun odotuksesta ja laittamisesta, mutta rahan meno hirvittää :( Vanhimman poikani lahjatoiveet olivat ihan minimaaliset, muutama vaate oli hänen "listallaan", nuoremman poikani lista sitten olikin ihan kiitettävän mittainen, mutta ihan fiksuja toiveita kumminkin. Neiti ei vielä osaa mitään toivoa :)

Kodin olen koristellut joulukuntoon jo reilu viikko sitten. On tonttuja, kynttelikköjä, liinoja ja verhoja. Vain kuusi puuttuu, ehkäpä ensi viikolla ennen hoitolasten pikkujouluja laitamme sitten senkin. Joululauluja meillä kuunnnellaan päivittäin, saimme tosi kivoja lasten joululauluja kerhosta mukaamme, vähän jotain uutta vanhojen joukkoon ja kannattaa ehdottomasti hommata tuo levy; TONTTU LÄHTI MATKAAN. Minun joululaulu suosikkini on ehdottomasti Vesa- Matti Loirin esittämä  Sydämeeni joulun teen, sekä Varpunen jouluaamuna, niitä minä sitten kuuntelen yksin ollessani :) Kinkkukin on vielä ostamatta. Höh. Ostamme aina pakastekinkun, joten sen on pystynyt ostamaan aina hyvissä ajoin. Täytyy yrittää ensi viikolla viimeistään se hakea." Hieman " joulumieltä latistaa verottajan tieto, että joulukuun palkastani pidätetään 60 % veroja. Huokaus. Ihan kun tässä ei olisi jo rahahuolia ollut muutenkin :( Mutta ei auta kuin jotenkin vaan sinnitellä eteenpäin. Tammikuussa sitten pitäisi tämän tilanteen jo helpottaa.

Mieheni kanssa olemme tällä hetkellä puheväleissä. Jotain sekin, vaikkemme kyllä hirveästi silti puhu toisillemme. Olemme jonkun verran koettaneet puhua tilanteestamme, mutta jotenkin tuntuu raskaalta jauhaa siitä kaikki mahdollinen aika. Vaikka kyllä kai sitä pitäisi puhua, mutta jotenkin vaan antaa tilanteen taas olla hetkellisesti parempi ja odottaa vaan sitä seuraavaa räjähdystä. Ei vaan riitä voimat kaikkeen. Aika näyttää miten meidän käy.

Neiti on jo hurjan iso tyttö, puhuu ihan kaikkea. Tanssii, laulaa omalla tyylillään. Nukkuu yöt pääosin heräämättä, tai öhkää kerran yössä samalla vääntäytyen viereeni nukkumaan. Syö mielettömiä annoksia. Roikkuu jääkaapin ovessa ja huutaa "luokaa". Tekee samoin vessan kaapin ovessa ja kiljuu "hampaitaaaaa", haluaa siis pesemään hampaitaan :) Kantaa meidän kenkiä ja sanoo " kokkeillaan" ja sillon niitä kenkiä täytyy sovittaa hänen jalkaansa. Puhuu paljon joulupukista ja tontuista. Laittaa edelleen ruokaa monta kertaa päivässä. Leikittää kissoja naruilla ja palloilla. Roikkuu poikien huoneen ovankahvoissa, siirtää siis tuolia tai jotain muuta vastaavaa, jonka päälle nousee, että ylettää, riisuu kaikki ulkovaatteensa kenkiä lukuunottamatta, pukee housut jalkaansa, ottaa vaipan aina pois, jos päällä ei ole bodya, vaikka siellä olisi kakkakin. Touhuaa ja touhottaa ihan koko ajan. Aina kun osaa tehdä jotain uutta, esim. eilen kiipesi lasten pöydälle, irrotteli kaikki palaset meidän "aamupiiritaulusta"ja söi niistä sinitarrat, hän ilme loistaen kertoi minulle, että "osasin". Ollappa siinä sitten vihainen. Ihana höppänä <3

Toki meillä välillä on huonojakin öitä, niinkuin oli viikonloppunakin. Mutta niistä en enää valita, on niitä sen verran harvassa. Nyt ilmeisesti on tulossa ensimmäinen kulmahammas, joten saa nähdä miten se vaikuttaa öihin ja ruokailuihin. Tissiä tyttö syö edelleen kaksi kertaa päivässä. Hän kurkkii aina paitani kaula-aukosta ja hokee "tissitissitissi"ja nauraa. Viikonloppuna kävimme Seppälässä katselemassa pitkästä aikaa, neiti huomasi kaikki rintaliivit siellä seinällä ja alkoi hurjasti huutamaan tissiä, piti lähteä kiireesti pois, heh. Viikonloppuna menen äitini kanssa "Jaakko Tepon 60 vuotis juhlakonserttiin", saapa nähdä miten neiti suostuu nukkumaan ilman iltatisua :/ Kai sekin pitäs kohta jo oikeasti lopetella. Varmaan tosi vaikeaa mitä kauemmin vaan vitkastellaan. No, kaikki ajallaan :)

Huomenna mennään hoitoporukan kanssa joulukirkkoon. Onneksi meidän neiti on käynyt kirkossa viimeksi pari viikkoa sitten, ettei ihan jokaiselle ole uusi kokemus. Nyt täytyy rientää valmistelemaan välipalaa ja tämän päivän jouluaskertelua, Petteri Punakuonoa :)

Ihanaa Joulun odotusta jokaiselle, yritän taas vähän enemmän kirjoitella :)