Sain eilen vihdoinkin tehtyä jotakin kunnon kohottamiseen liittyvää; Kävin kuntosalilla ja sen jälkeen uimassa. Salilla en tosin tehnyt juuri muuta, kuin poljin kuntopyörää ja sellaista "kävelylaitetta", en uskaltanut mennä mihinkään pelottavan näköisiin laitteisiinwink Ja uimassakin oikeasti uin, en vain lillunut porealtaissa.
Kummassakin oli ihanaa ja aijon jatkaa näitä "harrastuksia" ainakin kerran viikossa. Sekin on jo jotain. Ja vielä kun selviäisi pari kertaa viikossa lenkille, niin olisin ihan tyytyväinen.
En missään nimessä yritä tällä kuntoilulla saada kiloja kuriin, rakastan pallomahaani ylikaiken, haluan sen olevan iso ja pyöreächeeky Mutta kunto on jotenkin sen hyperin jäljiltä laskenut ihan minimiin. Ennen sitä liikuin yksin ja hoitolasten kanssa pitkiä matkoja useita kertoja viikossa, mutta hyperin iskiessä en jaksanut liikkua yhtään, hengästyin jo yläkertaan noustuani ja jotenkin tuntuu, että se hengästyminen jäi pysyväksi olotilaksi. Siksi siis on pakko yrittää saada kunto takaisin kohdilleen, muuten en koskaan tule selviämään synnytyksestäblush

Sanoin miehelleni yhtenä iltana, että en jaksaisi millään odottaa vauvan syntymää. Peruin puheeni heti, koska minusta on oikeasti ihanaa olla raskaana. Minä rakastan tätä olotilaa. On ihanaa kun maha kasvaa, on ihanaa kun pikkuisen potkut ovat jo niin voimakkaita. On ihanaa saada ostella/ katsella pieniä suloisia vauvanvaatteita. On ihanaa, kun läheiset kysyvät vointiani ja ihastelevat mahaani. Mistään tästä en luopuisi koskaan. Tämä on onneni täyttymys. Vaikka nykyisin minua närästää lähes jokainen ruoka, olipa maustettua tai ei. Karkit ovat pahimpia ja silti niiiiin hyviä. Välillä jopa vesi närästää ja sitäkin juon edelleen paljon. Omat vaatteet alkavat olla pieniä, farkut ovat edelleen hyvät, ne ovat niin matala vyötäröiset, etteivät vaikuta mahaan ollenkaan. Yöt menee taas miten sattuu, vaikka välillä oli jo parempikin jakso. Iho on kuiva, kuin sahara, rasvaa uppoaa purkki tolkulla. Jotenkin ihmeellisen vetämätön olo, tuntuu ettei oikein ole kiinnostusta mihinkään. Mutta silti minä nautin tästä  pallomahastani koko rahan edestäheart

Kevät etenee hurjaa vauhtia, vaikka viikonlopuksi onkin luvattu takatalvi ja hurjasti lisää lunta. Voi plääh. Pitäisi rueta pikkuhiljaa pakkailemaan, muutto voi olla periaatteessa milloin vaan, mutta ei ole mitään intoa pakata, kun sitten joutuu tekemään töitä pahvilaatikoiden keskellä. Mutta ei auta, ehkäpä aloitan viikonloppuna tai sitten pääsiäisenäwink

Mutta kaikinpuolin elämä mahan kanssa on ihanaa ja kevättä piristää myös kummasti se, että poikani ystävän sijoitus on purettu ja tämä poika on nyt onnellisesti takaisin kotona perheensä luonaheart