...Elimme kuin veljet taittui nuoruus yhdessä.

   En tajua sitä kai vieläkään, haihtui nuoruus hetkessä.

   On sydämeni täynnä kultaisia muistoja,

   ystäväni, olen elänyt hyviä vuosia.       -Yö-

 

Tuntuu tosiaan siltä, että pää on ihan tyhjä. Ei yhtään ajatusta, eikä fiilistä. Luulin, että olen tässä vaiheessa, kun hoito jo ihan ovella,täysin hermoraunio.Mutta empäs olekkaan Olo on vaan jotenkin levollinen ja rauhallinen.Ihanaa.Toivottavasti pysyn tässä olotilassa koko hoidon ajan. Saattaa olla kyllä toiveajattelua,mutta nyt nautin tästä rennosta fiiliksestä niin pitkään,kun vaan mahdollista.

Perjantaina taas vedettiin matto jalkojen alta meidän TOISEKSI suurimman unelman mentyä pirstaleiksi Menetimme meidän ihanan yhteisen kodin,tai siitä piti tulla meidän yhteinen oma koti,mutta taas oli elämällä muita suunitelmia.Piru vie.Nyt täytyy todeta,että onneksi tukimuksujen viikonloppu siirtyi ensi viikolle,eivätkä he olleet täällä sillon,kun sain kuulla ettei saatukaan sitä taloa. Tuli nimittäin muutama kirosano päästettyä ulkoilmoille ja olin koko perjantain ihan hurjan pahalla tuulella. Mutta nyt jo pahin tuska helpottaa ja ehkäpä me löydetään joskus uusi unelmien koti, paljon parempi kuin mikä tuo olisi ollut

Ei ole tullut paljon tännekkään nyt kirjoiteltua,kun tuntuu tosiaan siltä,ettei ole mitään sanottavaa.Tyhjä pää,niinkuin jo totesin,mutta viikon päästä se alkaa,primolutit ja siitä matka jatkuu kohti yhteistä unelmaamme,viimeisen kerran