Tänään oli neuvola, kolmas. Hurjan vähältä tuntuu tuo neuvoloiden määrä.
Painoa tullut nyt kaikenkaikkiaan 4 kiloa. Kaksi kiloa edellisestä kerrasta. vajaa 500 grammaa viikossa. Juuri niin sanotaan "oppikirjoissakin".
Närästys on K-A-M-A-L-A-A Kaikki ruoka ja juoma närästää. Salmiakki on todella paha ja se on mun herkkua. Yötkin menee närästyksen kanssa kärvistellessä. Ei kivaa yhtään.
Verenpaine oli hyvä, onneksi, vaikka vähän jo ennätin panikoida senkin puolesta, kun päänsärythän voisi olla merkki korkeasta verenpaineesta. Kävin tosin jo pääsiäispyhinä mittauttamassa sen isän mittarilla ja hyvä se oli silloinkin
Hemoglobini oli laskenut entisestään, nyt 115 ( viimeksi sen 117 ) vaikka rautatabletit on ollut käytössä nyt kuukauden. Itse vähän huolestuin tästä, mutta terveydenhoitaja sanoi sen olevan normaalia, näillä viikoilla hemoglobini voi kuulema laskea rajustikin. Jatketaan siis samaan tahtiin.
Symf.-fundus mitta oli myös yksi asia joka minua mietitytti etukäteen. Se oli nimittäin edellisellä kerralla aika suuri, ihan huomattavasti käyrien yläpuolella ( joka vaan vahvisti mun käsitystä siitä, että minulle olisi vahingossa siirrettykin norsunalkio ), mutta nyt se mitta oli juuri keskikäyrällä, joten jospa kuitenkin saisin meidän oman vauvan

Sydämen jumputus kuului todella vahvana ja tasaisena, jälleen yhtä ihanaa kuultavaa, kuin aina ennenkin Ihan harmittaa, kun sitä kuunnellaan niin vähän aikaa.

Mutta sitten "huonompiin uutisiin"... Minullahan on ollut joitakin outoja ja TOSI KOVIA KIPUJA mahassa ja ristiselässä. Pääsiäispyhinä kivut olivat valtavat ja oli jo lähellä etten lähtenyt sairaalan päivystykseen. No, ne menivät ohi ja pari päivää oli ihan hyvä olla, kunnes taas ne saapuivat. Tein itselleni diagnoosin ; Lantion löystyminen. Tukivyö auttaa, jos auttaa. Muuta ei ole tehtävissä.
Neuvolantäti kuitenkin kyseenalaisti diagnoosini, koska kivut häviävät välillä ja helpottavat levossa. Hän väläytteli jopa sairaslomalle jäämistä töistäni, teen hänen mielestään aika hankalaa työtä, jossa paljon nosteluja, kumarteluja yms. joka ei välttämättä ole suositeltavaa raskaana ollessa. Voihan itku. En missään nimessä haluaisi jäädä sairaslomalle. En ainakaan vielä tässä vaiheessa.
Mutta totta tietysti on se, että nyt pienen ihmistaimen elämä on tärkein asia ja roikun vaikka pääalaspäin loppu raskauden, jos siten saan kaiken menemään hyvin loppuun asti.

Ensi viikon tiistaina menen lääkärin tutkittavaksi, katsotaan onko kivut aiheuttaneet jotakin muutoksia kohdunkaulassa tai kohdunsuussa ja lääkäri arvioi silloin myös voinko jatkaa töitäni vielä turvallisesti. Siihen asti olen töissä.
Neuvolantäti kirjoitti neuvolakorttiini monta eri puhelinnumeroa, joihin voin sitten kipujen yltyessä soittaa, mikäli neuvola ei ole silloin auki.
Paljon pitäisi levätä, mutta liikuntaa ei tarvitse vähentää, mikäli se ei aiheuta noita kipuja. Tänään meinasin taas mennä kuntosalille ja uimaan, jos kivut yltyvät, jää tämä sitten vissiin viimeiseksi kerraksi. Höh. Johan tuolla ennätin sitten kolme kertaa käymään

Mutta näillä mennään taas eteenpäin ja toivon kovasti, että saan jatkaa töitä ainakin jonkin aikaa ennen sairaslomaa