Nyt tuntuu siltä, et pitää vaan kirjottaa kaikki fiilikset tänne. Vaikkei oikeestaan ole edes mitään sanottavaa Yskä on ennallaan, selkäkipu paikallaan ( vaikka onneksi se on nyt tuolla yläselässä ja ei lähellekään niin pahana, kuin lomareissun aikaan ) mutta muut juilinnat ja kolotukset ja turvotukset onkin sitten huomattavasti vähentyneet. Ei voi tietää hyvää. Mä olen ihan sata varma, et suurin osa folleista on lopettanut kasvamisen cetrotiden tultua kehiin. Kaikki kolotukset väheni nimittäin heti ekan piikin jälkeen. Pelkään ultraan menoa, pelkään ihan hurjasti, et siellä ei ole tapahtunut mitään sitten maanantaisen ultran. Voi nyyh. "Rukkaset" rintapielessä on sairaan kipeet, niinku aina hoidon tässä vaiheessa. Muutapa kerrottavaa ei sitten olekaan.

Cetrotiden pistäminen on onnistunut hyvin. Sekoitus sujuu vanhasta tottumuksesta ja se ei kirvele yhtään, niinkun orgalutran aina teki. Maha tosin jo aika hellänä piikittelystä, joten ei ne neulat hyvältäkään tunnu. Mutta loppusuoralla jo ollaan, onneksi, tai ainakin toivon niin ettei ultrassa tule mitään lisäpäiviä. Haluan jo lopettaa neulatyynynä olemisen.

Fiilikset pyörii kauhun, paniikin, surun, helpotuksen ja luovuttamisen vuoristoradalla. Huomenna olen taas viisaampi, kun ultra, toinen tuomionpäivä on takana...