"  Olin niinkuin jäänyt oisin horrokseen. Kyllästynyt pitkään kaamokseen.

           Suru nosti usvan päivään jokaiseen, haavat liian arat uuteen suhteeseen..

           Elin siihen asti päivän kerrallaan, kunnes päätin kaiken unohtaa.

           Ajatukset liisi vihdoin irrallaan, sattumalta lähdin sitten Tallinnaan.

 

                 Tapasin sut Tallinnan laivalla, kysyit onko mulla sydän karrella?

                 Syötiin eväsleivät laivan kannella, rakastuttiin matkan varrella.

                 Sinä jatkoit Riikaan, minä takas Helsinkiin, 

                 Alex rakas kaipaan sua niin.

 

           Luulin ettei mulle voisi käydä niin, uskonut en matka romanssiin.

           Haavoilleni juotit jotain balsamii, sydämeeni tuotit uusii unelmii.

           On kuin tekis matkaa uuteen galaksiin, sattumalta mekin löydettiin.

           Nyt kun aattelen mä mua ja Alexii, sattuma kai siihenkin me tarvittiin.

 

                Tapasin sut Tallinnan laivalla, kysyit onko mulla sydän karrella?

                Syötiin eväsleivät laivan kannella, rakastuttiin matkan varrella..."