Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen.
Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen.
Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan
ja tuntea, kun lumi peittää maan.
Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin
ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta näin.
Aina toivoi kyllä paljon, mutta saikin enemmän,
vaan ei yhtä tiennyt hän :
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen.
On puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen.
Voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois
vaan illan tullen katoaa ja sammuu aina pois...
Lepää rauhassa, Olli <3
Kommentit