Hän aamukahvin vuoteeseen on tuonut rakkaalleen.

Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen.

Saa peiton alla koko päivän tehdä taikojaan

ja tuntea, kun lumi peittää maan. 

 

Hän risti kädet, käänsi katseen hiljaa ylöspäin

ja kiitti miten onkaan saanut rakkautta näin.

Aina toivoi kyllä paljon, mutta saikin enemmän,

vaan ei yhtä tiennyt hän :

 

Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen.

On puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen.

Voi kumpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois

vaan illan tullen katoaa ja sammuu aina pois...

 

Lepää rauhassa, Olli <3